Translate

tiistai 8. joulukuuta 2015

Miten tästä eteenpäin?/Sari Lantto

Erasmus+ KA1: liikkuvuus -hanke on antanut lukiollemme todella paljon. Suuri osa henkilökunnastamme on päässyt joko kansainväliselle kurssille tai job shadowing -jaksolle, mikä on ollut hankkeen tarkoituskin. Sekä kursseilla että job shadowing -jaksolla on opittu uutta, vahvistettu jo olemassa olevaa sekä luotu kansainvälisiä suhteita. Kielenoppimisen kannalta intensiiviset päivät täysin englanninkielisessä ympäristössä ovat olleet mahtavia!

De Ferrersin vierailun jälkeen olemme alkaneet suunnitella yhteisiä opetustuokioita Greg Hughesin opiskelijoiden kanssa ja Bathin kurssin jälkeen opettajat ovat myös saaneet arvokkaita yhteyksiä muualle maailmaan. Hanke on vielä kesken, joten kevään aikana ehdimme hioa tulevaa toimintaa.

Job shadowing- jakson tärkein anti minulle rehtorina oli huomata se, että vaikka De Ferrers ja YYKL ovat oppilaitoksina hyvin erilaisia, käytämme teknologiaa opetuksen ja oppimisen työvälineenä aivan samalla tavalla. Oli hienoa nähdä, että käytämme samanlaisia työskentelytapoja ja samoja sovelluksia niitä tukemaan. Tiedän nyt vielä entistä vahvemmin, että olemme tehneet asioita oikein.

Erasmus-hankkeen innoittamana olemme rohkaistuneet ottamaan yhteyttä muihinkin oppilaitoksiin. Ykkösille on nyt uusi kumppanuuskoulu Länsi-Englannissa. Alamme työstää yhteistä kirjaa heti joulun jälkeen. Olemme nähneet aikaisempaa vielä selkeämmin, että kansainvälisyys on lukiollemme todella täkeää. Paras keino kehittää koulun kansainvälisyyttä on luoda henkilökohtaisia suhteita toisten oppilaitosten henkilökunnan kanssa. Jokainen kohtaaminen voi johtaa uuteen ideaan ja uuteen kontaktiin. E-Twinning järjestelmä on todella hieno ja sieltäkin voi onnistua löytämään kumppaneita, mutta mikään ei kuitenkaan voita henkilökohtaista tapaamista ja sitä, että asioita voi suunnitella itselle edes hieman tutun henkilön kanssa.

Aiomme ehdottomasti hakea uutta Erasmus-tukea ensi vuodeksi. Hienosti käynnistyneen kansainvälistymisen ei saa antaa kuihtua! Olemme myös miettineet, voisimmeko itse toimia koulutuksen järjestäjänä toisille oppilaitoksille. Meillä voisi olla toisille kouluille ja opettajille paljon annettavaa.

Kokemuksia job shadowing -jaksosta/Sirpa Kolehmainen

Erasmus-hankkeeseen kuuluva matka Britanniaan 2.11.- 4.11.2015 oli avartava ja mielenkiintoinen  
kokemus. Kouluvierailun aikana sain läheltä seurata opiskelua ja opettamista de Ferrers Academyn koulun molemmilla kampuksilla Burton upon Trentissä.

Itse matka tosin kesti viisi päivää, sillä matkoihin kului kaksi päivää. Matkapäivät olivat pitkät - 
etäisyys ja esim. menolennon myöhästynyt lähtö venyttivät matkustusaikaa. Menolento oli sunnuntaina 1.11. ja se matkapäivä oli noin 20 tunnin mittainen: kaksi lentoa (Oulu - Helsinki - Lontoo) , metrolla Eaustonin asemalle, josta junamatka (Lontoo-Tamworth) ja lopuksi vielä sumuisessa ja pimeässä säässä n. 20 minuutin matka tilataksilla Burton upon Trentiin majapaikkaan.

Ensimmäisenä vierailupäivänä tutustuimme koulun tiloihin. Greg Hughes, vararehtori, kertoi koulun 
toiminnasta ja käytänteistä sekä vei kiertokäynnille koulun tiloihin - oma kartta tosiaan oli tarpeen 
sokkeloisessa kaksikerroksisessa rakennuksessa. Koulussa on yhteensä yli 2000 oppilasta ja noin 130 opettajaa.  "Aspire and achieve"  - oli yksi slogan, joka oli näyttävästi esillä. Koulun portailla, seinillä ja  julistetauluissa oli innostavia mietelmiä sekä yksittäisiä positiivisia sanoja koulun arvoista. Sekä 
nykyisten että muualle jatko-opiskeluun lähteneiden opiskelijoiden kuvia oli seinillä kertomassa 
heidän saavutuksistaan tai uudesta opiskelupaikasta (esim. "student of the week" tai "100% 
presence in September").

Trent Campus oli pääasiassa 14-18 -vuotiaiden opiskelupaikka. Koulutilat oli jaettu eri oppiaineiden 
mukaisesti eri osastoihin eli keskuksiin (centre), esim.  Galileo- , Faraday-,  Darwin-  ja 
Dysonkeskus.

Dove Campuksella opiskeli 11-14 -vuotiaat. Sieltä löytyi osastoja teknologian ja luonnontieteiden, 
matematiikan, draaman, englannin ja taiteiden (creative arts) opiskeluun, da Vinci- ja Newton-
keskus. 

Maanantaina tutustumispäivän päätteeksi saimme osallistua opettajien mukana koulutustuokioon. 
Tuokion aikana opettajille näytettiin monien iPadin appsien  käyttöä opetuksessa ja palautteen 
antamisessa (mm. Flashcards, Quitzlet, Showbie, Socrative, Explain Everything). Tiistaina kiersimme seuraamassa oppitunteja. Sain olla mukana matematiikan, biologian ja fysiikan tunneilla. Lounaan jälkeen vuorossa oli luokka, jossa opettajaharjoittelija piti näytetunnin. Joillakin tunneilla oli mukana kouluavustaja.

Viimeinen tunti oli matematiikan tunti (keskihajonta), jonka aikana oppilaita valmennettiin tuleviin 
kokeisiin. Oppikirja oli sähköisenä iPadilla, samoin tehtävät. Tehtävät oppilaat kuitenkin tekivät 
enimmäkseen vihkoon, laskin apuna. Luonnontieteiden opettamisessa painottui oikeanlaisen vastauksen antaminen, oikeiden termien käyttö. Painotettiin sitä, millainen vastaus on alimman tason (level) vastaus ja mikä taas parhaan tason. 

Jatkuva oppilaiden arviointi (tavoitteena oli että oppilas kehittyy koko ajan verrattuna ryhmän/ 
luokan keskiarvoon) ja myös opettajien työskentelyn jatkuva arviointi kuului luonnollisena osana 
opetuskulttuuriin.

Seurasin myös fysiikan tuntia, jonka aikana oli testi. Paperinen kaavakokoelma sai olla apuna, kun 
oppilaat tekivät testin iPadille. Oppilaat istuivat tälläkin tunnilla vierivieressä, silti jokainen keskittyi 
omaan suoritukseensa.

Kaikesta huomasi, että iPadia oli totuttu käyttämään sujuvasti opettamisessa ja tehtävien teossa tai 
raportoinnissa. Toki vihkot ja monisteet olivat käytössä. Smartboard sekä valkotaulu olivat myös 
käytössä. Tuntien aikana oppilaat eivät sortuneet muualle sähköiseen maailmaan- koulun iPad -  
säännöt oli sisäistetty. Kännykätkin otettiin esille vasta kun tunti oli lopussa- siis kun kello soi. 

Tällaisia havaintoja jäi mieleen de Ferrers Academyn koulusta.

Ja tietysti henkilökunnan ystävällisyys. Sekä mukavat oppilaat, joilla oli koulupuvut kyseisen koulun 
logolla varustettuna, nimilaput kaulassa ja kantamuksina isot raskaat reput Burton upon Trentin 
pienillä kauniilla kaduilla koulumatkoilla... matkalla tulevaisuuteen.

Kouluvierailulta mieleeni jääneet lauseet "Aspire and achieve" ja "Teachers are teaching" ovat 
mietityttäneet matkan jälkeenkin. Kaiken kaikkiaan matka oli rikastuttava ja avartava kokemus.

Sirpa Kolehmainen